Tanhulähettiläät

Pohjoinen Suomi
Emma Laitinen

Olen Emma Laitinen, oululainen tanssinopettaja ja koreografi. Opetan tanssia laajalla skaalalla vauvoista vaareihin sekä Oulun alueella että kotiseudullani Rovaniemellä. Vapaa-ajalla minut löytää todennäköisimmin rapsuttelemasta koiraa tai sushibuffasta. 

Tanssissa minua säväyttää erityisesti tanssijoiden välinen kontakti ja tunnelma, joka välittyy vahvasti sekä tanssijoille itselleen että katsojalle asti. Tanssin ja tanssijoiden välittömyys ja aitous, uskallus olla oma itsensä, koskettaa aina.  

Mieleenpainuvin tanhukokemukseni tähän astiselta taipaleelta on varmaankin vuoden 2018 Pispalan Sottiisi, jolloin sai tanssia sydämensä kyllyydestä! Kyseinen tapahtuma oli tanssiryhmälleni erityinen ja silloin fiilis oli katossa koko reissun ajan. 

Lempitanhuni on ehdottomasti Riivattu. En osaa sanoa miksi, se vain on niin. Soittimista olisin rumpu. Rumpu on tarkka ja luo tekemiselle rytmin sekä ennen kaikkea kuuluu kauas. 

Odotan vakkatoiminnalta uusien ryhmien kohtaamisia ja uusien tanhuyhteyksien syntymisiä. Tanhureissujen ja yhteisohjelmien parasta antia on uusien ihmisten kanssa yhdessä tekeminen. Suosittelisin tanhua ehdottomasti jokaiselle, mutta erityisesti Nalle Puhin Ihaalle, sillä pieni tanhu voisi piristää häntä. 

Suosikkielämänohjeeni on: ”Fake it till you make it – asenne ratkaisee!” 

Pohjoinen Suomi
Sofia Timonen

Olen Sofia Timonen, Kaustiselta lähtöisin oleva nykyoululainen. Tanssinopettamisen ohessa etsin usein kaffikuppia, hyppelen mielelläni avannossa ja hengailen ystävien kanssa. Minua sävähdyttää ihmisiä yhdistävä tanssi. On erityisen kaunista, kun ihmiset tanssivat yhdessä lähtöasetelmista, esimerkiksi iästä riippumatta. Keskustelevan soiton, tanssin ja laulun yhdistäminen tuo vielä oman osansa asiaan. Myös symmetrisyys ja sen rikkominen koskettaa.  

Tanssireissut on aina olleet parhautta! Velisinfonian kenttäohjelmat vuodelta 2012 ja älytön vesisade on erityisesti jäänyt mieleen. Lempitanhuni on Kaustisen Nuorisoseuran menuetti ja polska ja Tanhuvakan sisällöstä Kättönen tuntuu mukavalta. 

Odotan vakkatoiminnalta uusia kokemuksia ja yhteistyötä eri ryhmien kanssa. Tämä konsepti tarjoaa hienot lähtökohdat hieman uudenlaiselle yhteistyölle. Jos olisin instrumentti, niin olisin vähärivinen haitari, koska mun on välillä vaikea itsekin ymmärtää itseäni. Suosittelen tanhua erityisesti Palefacelle, vaikkakin kaikkien, erityisesti rahoituksista päättävien tulisi hakeutua tanhujen pariin. Tässä projektissa voin noudattaa elämänohjettani: ”Kasselhan!” 

Eteläinen Suomi
Siiri Suoniemi

”Mikään ei voita sitä, kun pääsee tanssimaan erityisen mehevän polskaimprovisaation”, sanoo 

tanssija (AO) ja tanssinopettaja (AMK) Siiri Suoniemi. Tanssi voi viedä vaikka minne, tästä on esimerkkinä henkilökohtainen polkuni, joka on kulkenut Kerkkoon kylästä Uudeltamaalta Rovaniemen ja Oulun kautta Hämeenlinnaan. 

Lempitanhuni on Oravaisten menuetti ja polska. Mieleenpainuvin tanhukokemus tähänastiselta taipaleelta on vuonna 2002 Ruotsin Motalassa tanssittu poloneesi, tuolloin ensimmäisen kerran toivoin, ettei tanssi loppuisi koskaan. Soitinvalikoimasta toivoisin olevani luova ja ryhdikäs kuten rummut, koska soitin niitä 10 vuotta. Oikeasti olisin varmaan kazoo-pilli, koska "sitä voi soittaa kaikenikäiset ja se sopii hyvin esimerkiksi musiikkileikkikouluihin, eskariryhmiin, kouluihin ja harrastusryhmiin." 

Uskon vakkojen tarjoavan osallistujille hauskanpitoa, luovaa hulluttelua ja vakkalaisten vahvuuksien valjastamista omannäköisen kokonaisuuden ydinrungoksi.   

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön jäädessä pois virkatehtävistä, vapautuu hänelle aikaa lähteä kokemaan myös tanhujen voima. Samalla hän voisi vihdoinkin lähteä suojelijaksi mun suureelliseen valtakunnalliseen tanhuprojektiin. 

Rakastan sitä tarinaa, jossa lasia täytetään erikokoisilla kivillä. Kun muistaa laittaa isoimmat ensin saa mahtumaan just sopivasti monen kokoisia kiviä niiden lisäksi, eikä lasi täyty vaan pelkästä hiekasta. 

Lounais-Suomi
Jutta Wrangen

Hei olen Jutta Wrangén, tanssinopettaja, koreografi ja suunnittelijaopettaja Sääksmäeltä Valkeakoskelta. Vaikutan työssäni maakuntarajojen yli ja siksi ainakin toinen jalkani on vähän väliä Satakunnassa. Musiikki vie minua. Ylipäätään hyvä biisi, oli se rauhallisempi tai menevämpi, saa minut liikkeelle. Täydellä tunteella tehty tanssi säväyttää ja jättää katsomiskokemuksessa tekniikan taakseen. 

Mieleenpainuva ja upea kokemus tanssin parissa oli esiintyminen Kiinassa 10 vuotta sitten. Yhtä tanhusuosikkia on haastavaa nostaa ylitse muiden, mutta veikkaan veivanneeni Seniä varmaan eniten kaikenmoisissa tilanteissa hyvin eri-ikäisten kanssa. Sitä on tampattu lämmittelytanssina, on harjoiteltu vasta-alkajien kanssa ja niidenkin, jotka eivät ole koskaan ajatelleetkaan kokeilevansa kansantanssia.   

Vakkatoiminnalta odotan kohtaamisia alueen kansantanssiväen kanssa. Näen tässä mitä parhaan mahdollisuuden vuorovaikutukselle, kun valmistelemme yhdessä meidän juttua ja lopulta puhallamme prokkiksen valmiiksi. 

Instrumenttivalikoimasta olisin varmaankin haitari. Taivun ja mukaudun, sopeudun monenlaisiin tilanteisiin, osaan varioida ja toisaalta olla napakkakin. Olisipa hauska nähdä Vappu Pimiä tanhun parissa, hän varmaan heittäytyisi tähän hommaan heleällä huumorilla kepeän naurun saattelemana, mutta tosissaan treenaten. 

Uskon siihen, että kun parhaansa yrittää, niin se riittää! 

Pohjanmaa ja keskinen Suomi
Joonas Luomala

Terve! Olen Joonas Luomala, alun perin Kaustisen nuorisoseuran kasvatti, siellä sain olla osa Ottoset-ryhmän komeaa tanssihistoriaa. Kaustiselta muutin Tampereelle opiskelemaan kansantanssia Tampereen konservatoriolle. Tanssijan opintojen jälkeen matkani jatkui mutkien kautta Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun, josta valmistuin Tanssitaiteen kandidaatiksi. Nykyisin vaikutan Kangasalta käsin pääosin Etelä-Suomessa. 

Minua koskettaa kaikki sellainen tanssi, jota voi kuvailla laatusanoilla: herkkä, intensiivinen, maadoittunut ja rehellinen. Ehkäpä juuri tämän vuoksi lempitanhuni on Tjöckin menuetti ja polska. Mieleenpainuvimmat tanssikokemukseni kurkottavat ulkomaille, näistä nousee erityisinä European Dance Caravan Unkarissa vuonna 2005 sekä jättimäinen Mondial des Cultures -festivaali Kanadan Drummondvillessä. 

Pispalan Sottiisin vakkatoiminta luo otolliset puitteet yhteisöllisyydelle. On mahtavaa lähteä rakentamaan ohjaajien, tanssijoiden ja muusikoiden kanssa hienoa kokonaisuutta.   

Soittimista olisin tietysti munniharppu, koska yksinkertaisuudessaan se taipuu moneen! Myös kansantanssi taipuu moneksi, siksi suosittelen sitä aivan kaikille.  

”Jokainen osaa olla inhottava, vaikeampaa on olla mukava jätkä!” Tämän elämänohjeen, kun pitää mielessä, niin elämä ankkuroituu hyviin uomiin.    

Kaakko-Karjala
Maiju Laurila

Olen pedagogi ja taiteen monialainen innostuja Kouvolasta. Nimeni on Maiju Laurila. Varsinkin viime aikoina olen ollut kiinnostunut tanssissa erityisesti vapaasti viedystä paritanssista niin kansanomaisten tanssien osalta kuin myös laajemmin seuratanssin piirissä.  

Lempitanhuni onkin tällä hetkellä mikä tahansa miellyttävä vapaasti viety polska tai hambo. Tykkään kovasti tanssia niin seuraajana kuin viejänäkin. Roolilla ei ole niinkään väliä, kunhan musiikki on miellyttävää ja innostavaa sekä parin kanssa homma toimii saumattomasti yhteen. Jos pitäisi valita yksi miellyttävin tanssikokemus, olisi se vaikeaa. Vapaasti vietynä jokainen tanssi on uniikki kokemus, jota ei voi toistaa.  

Itse olen tanssinopetuksen lisäksi taustaltani luokan- ja musiikinopettaja. Soitan harmonikkaa jos olisin soitin, olisin haitari. Siitä syntyy paljon monipuolisia ääniä ja se on monikäyttöinen soitin. Sen kanssa pystyy liikkumaan moniin paikkoihin ja se pystyy luomaan äänekkään ja vauhdikkaan menon. Toisaalta harmonikka viihtyy loistavasti myös haikean järvimaiseman rauhoittavan tunnelman pauloissa. 

Vakka toimintaa odotan innolla, sillä on mukava päästä tekemään yhteistyötä lähialueiden tanssinopettajien, ohjaajien ja seurojen kanssa. Toivon, että toimintamme tuottaa yhteistyötä ja uusia sosiaalisia suhteita, jotka jatkuvat tämän projektin jälkeenkin.  

Jos voisin kutsua toimintaamme kenet tahansa, suosittelisin tanhua nuorille ihmisille. Monet kaipaavat hellää kohtaamista toisen ihmisen kanssa. Koulussa työskennellessä valitettavan usein tapaa kovien arvojen ihannointia herkkien kohtaamisten ja ihmisyyden sijaan. 

Elämän mottoni on: Mikä merkitsee elämässä, ei ole vain se fakta, että olemme eläneet. Se, mitä olemme tehneet muiden elämien puolesta, määrää elämämme merkittävyyden. -Nelson Mandela